Tuntematon
Kirjoittajaa ei tunneta tai ei ole ennestään tuttu.
Elämän kukat ja riemun ruusut kestävät vain hetken, sydän puhdas ja mieli vakaa kestää elämän retken!
Elämän ihana taika, on eteenpäin vierivä aika, sillä jokainen kaunis muisto on sydämessä kuin kukkiva puisto.
Ei juhlariemua aina riitä ja kukista kauneinkin kuihtuu pois. Vaan toivomasta ei meitä se estä, että kukkia aina tielläsi ois’.
Nyt on aika tutustua elon suureen taikaan, aurinko on kirkkaimmillaan keskipäivän aikaan.
Kerran on vuodessa sellainen päivä, et haihtuu äideiltä huolen häivä. Kukkia, kakkuja, soittokin riittää, kunhan saan vaan äitiäni kiittää. Ei väliä minkä ikäinen, aina olen sun lapsonen. Paljon olen saanut sulta, siis kiitos ja onnea äiti-kulta!
Tänä juhlapäivänäsi tahdon kertoa sulle, olet kaikkein rakkain ihminen maailmassa mulle.
Onnea – tullut oot keski-ikään, ei vuosien kulkua estä mikään. Hymyä huuleen ja mieli kattoon, älä periksi anna, litisty mattoon. Ei olo nelikymppisen oo’ hassumpaa, mä tiedän sen.
Jos mulla olis onnenseula ja oikein pitkä parsinneula, niin onnen sulle seuloisin ja onnenpussin neuloisin.
Niin monta pientä tähtöstä, kuin taivaankansi kantaa, niin monta onnentoivotusta tahdomme sulle antaa.
Mitä elämä tuo, on ilo ja suru, toisinaan pieni onnen muru. Se mitä tahdon toivoa tässä: Sinulle onnea elämässä.
Kun viisikymmentä vuotta täytät, nelikymppiseltä näytät. Askel on kolmenkymmenen ja luonne kahdenkymmenen.
Sitten vasta voimas näytät satasen kun täyteen täytät onneks sentään tääkin rasti liput salkoon huippuun asti.
Kultahippuja hiuksiisi heitän, suukoilla pienet kasvosi peitän, onnea sulle tahdon vaan, enkelin vierelles kulkemaan.
Syntymäpäivä äidin Unhoon ei jäädä voi Sydämeen lasten silloin Hopeakellot soi Mitään ei äiti pyydä Yhtä vain toivoo hän Lapsiltaan viestin pienen Kauniin ja lämpimän.