Tuntematon
Kirjoittajaa ei tunneta tai ei ole ennestään tuttu.
Elämän kukat ja riemun ruusut kestävät vain hetken,
sydän puhdas ja mieli vakaa kestää elämän retken!
Elämän ihana taika, on eteenpäin vierivä aika,
sillä jokainen kaunis muisto on sydämessä kuin kukkiva puisto.
Ei juhlariemua aina riitä ja kukista kauneinkin kuihtuu pois.
Vaan toivomasta ei meitä se estä, että kukkia aina tielläsi ois’.
Nyt on aika tutustua
elon suureen taikaan,
aurinko on kirkkaimmillaan
keskipäivän aikaan.
Kerran on vuodessa sellainen päivä,
et haihtuu äideiltä huolen häivä.
Kukkia, kakkuja, soittokin riittää,
kunhan saan vaan äitiäni kiittää.
Ei väliä minkä ikäinen,
aina olen sun lapsonen.
Paljon olen saanut sulta,
siis kiitos ja onnea äiti-kulta!
Tänä juhlapäivänäsi tahdon kertoa sulle,
olet kaikkein rakkain ihminen maailmassa mulle.
Onnea – tullut oot keski-ikään,
ei vuosien kulkua estä mikään.
Hymyä huuleen ja mieli kattoon,
älä periksi anna, litisty mattoon.
Ei olo nelikymppisen
oo’ hassumpaa, mä tiedän sen.
Jos mulla olis onnenseula
ja oikein pitkä parsinneula,
niin onnen sulle seuloisin
ja onnenpussin neuloisin.
Niin monta pientä tähtöstä,
kuin taivaankansi kantaa,
niin monta onnentoivotusta
tahdomme sulle antaa.
Mitä elämä tuo, on ilo ja suru,
toisinaan pieni onnen muru.
Se mitä tahdon toivoa tässä:
Sinulle onnea elämässä.
Kun viisikymmentä vuotta täytät,
nelikymppiseltä näytät.
Askel on kolmenkymmenen
ja luonne kahdenkymmenen.
Sitten vasta voimas näytät
satasen kun täyteen täytät
onneks sentään tääkin rasti
liput salkoon huippuun asti.
Kultahippuja hiuksiisi heitän,
suukoilla pienet kasvosi peitän,
onnea sulle tahdon vaan,
enkelin vierelles kulkemaan.
Syntymäpäivä äidin
Unhoon ei jäädä voi
Sydämeen lasten silloin
Hopeakellot soi
Mitään ei äiti pyydä
Yhtä vain toivoo hän
Lapsiltaan viestin pienen
Kauniin ja lämpimän.