Kärsimys lakkaa olemasta kärsimystä sillä hetkellä, kun muodostamme siitä selkeän ja tarkan kuvan.
Ihmiset matkustavat ihaillakseen vuorten korkeuksia, jokien juoksua, merten aaltoja ja niiden suuruutta, mutta ohittavat itsensä olan kohautuksella.
Taito osuu kohteeseen, johon muut eivät osu; nerokkuus osuu kohteeseen, jota muut eivät näe.
Yhä uudelleen ajattelen / pienet seikkaluni, / kun rannikon tuulen mukana ajelehdin / kajakissani / ja luulin olevani vaarassa. / Nuo pienet / pelkoni, /joita luulin niin suuriksi, / kun kaikki tärkeät asiat / minun oli saavutettava. // Ja kuitenkin on olemassa vain / yksi tärkeä asia, / tämä ainoa: / elää nähdäkseen majoissa ja matkoilla / suuren päivän joka koittaa / ja valon joka maailman täyttää.
Ennen kuin reagoit, mieti. Ennen kuin kulutat, ansaitse. Ennen kuin kritisoit, odota. Ennen kuin luovutat, yritä.
Älä turmele sitä mitä sinulla on, haluamalla sitä mitä ei ole; ja muista, että mitä sinulla nyt on, oli kerran niiden asioiden joukossa, joista vain uneksit.
— Epikuros
Jos haluat tehdä jotain, tee siitä itsellesi tapa; jos taas tunnet johonkin haluttomuutta, älä tee sitä.
Jos voisin estää yhtä sydäntä särkymästä / En elä turhaan / Jos helpotan yhden ihmiselämän tuskaa / tai lievitän yhtä kipua / tai autan pyörtyneen punarinnan / takaisin pesäänsä / En elä turhaan.
Kademieli painaa ihmisen alamaihin. Toisen ihaileminen kohottaa. Eikös tämän pitäisi olla ihan selvä juttu?
Irti päästäminen on tietenkin pelottavaa meille jotka uskomme, että maailma pyörii vain koska siinä on kahva, josta me sitä henkilökohtaisesti pyöritämme, ja että jos me päästäisimme irti siitä edes hetkeksi, niin no – siihenhän maailma sitten loppuisi.
— Tuntematon
Suurimieliset keskustelee ideoista, keskivertomielet tapahtumista ja pienimieliset ihmisistä.
Ikiliekki ihmisen henki on, se on syttynyt säteistä auringon, ja päivän puoleen se halaa. Vaikk’ kuilussa kulkee ja helmassa yön, tuvat sille on tuttuja tähtien vyön, ja tähtiin se takaisin palaa.
Me olemme kaikki nyt laivalla / ja kynnämme suurta merta. / Me synnytettiin vaivalla / ja vaivalla kuolemme kerta. / Mut se, mikä siinä on välillä, / se olkohon lämpöä, lempeä! / Kas, tuiskussa yhteen kun yhtyvi kaks, / käy kulkukin helpommaks.
Kuka tietävi, mistä me tulemme / ja missä on matkamme määrä? / Hyvä että me sitäkin tutkimme. / Ei tutkimus ole väärä. / Mut yhden me tiedämme varmaan vaan: / Me olemme kerran nyt päällä maan / ja täällä meidän on eläminen, / miten taidamme parhaiten.