Uncategorized
Velvollisuus itseä kohtaan on pyhin ja ensimmäinen: sitä seuraavat kaikki muut velvollisuudet.
Ihan turhaan tuotakin tuskailet / jos päivä ei pilkota polkusi yllä. / Se valo, jota ulkoa löydä et, / sehän rintasi luolassa loimuu kyllä.
Ihan turhaan tuotakin tuskailet jos päivä ei pilkota polkusi yllä. Se valo, jota ulkoa löydä et, sehän rintasi luolassa loimuu kyllä.
Tehtäväsi ei ole etsiä rakkautta, vaan etsiä ja löytää itsessäsi olevat esteet, jotka olet rakentanut sitä vastaan.
— Rumi
Luova ajattelu saattaa merkitä vain sen tajuamista, ettei ole erityisen ansiokasta tehdä asioita niin kuin ne on aina tehty.
Omistautumisen tarve jollekin itsemme ulkopuolella olevalle on suurempi kuin kumppanuuden tarve… Elämällämme on oltava tarkoitus, koska kukaan ei voi elää vain itselleen.
Jos et osaa vastaanottaa, antamisesi on toisen hallitsemista. Päinvastoin, jos et osaa antaa, vastaanottamisesi jättää sinut tyhjäksi.
Tään hyökkäyssovan ratekia on tällanen. Sie mänet. Sinnuu ammutaan, sie juokset katsomatta ja hää pahalainen nappajaa siut. Ei, sie katsot suojat, sie katsot mis on ampuja, sie ole nopea, mut elä hätäinen. Tähtää ensin, tähtää hyvin tarkkaan, ja ammu ensin. Yhen sekunnin etumatka riittää. Silviisii se on
Luulet sie saatana, että mie rupian pyöreitä kivilöitä siun polkujeis varrelle asettelemaan?
Upseer ies. Mis häne pääsä varjo ossuup tuon piene närree kohal, nii sillo hänel tullooki noutaja. Nii mie oon päättänt häne osalt. Ja sitämukkaa rupiaa saamaa muut. Siin hyö taapertaat nii peräjälkee. Ai perkeleet. Työ että tiijä mikä teit vuottaa. Jos hyö mitä syntilöit on tehneet, nii anna sie taivaa äijä heil anteeks. Mut pijä kiirettä. Niit rupiaa tulemaa just.
Kassoha sie. Tää asja on näi. Jos sie lähet juoksemaa, nii sie saat juossa Pohjalahel saakka. Kyl hää tulloo peräs, älä yhtää eppäile. Mut jos sie pysyt paikollais etkä lähe hitoilkaa, nii minkä hää tekköö? Et sie sovi hänen kansaa sammaa monttuu. Se on tään puolustussovan ratekia.
Olen sittemmin useinkin joutunut ajattelemaan kuinka epäjohdonmukainen ja järjetön on yleensä ihmiskunnan — ja etenkin nuorison luonne. Se kieltäytyy antamasta oikean vaikuttimen ohjata menettelyänsä tuollaisissa tapauksissa. Heitä ei hävetä synnin tekeminen, mutta hävettää katumus. Ei hävetä teko, jonka perusteella heitä syystä olisi pidettävänä hupsuina, mutta hävettää paluu, jolla yksistään he voisivat päästä viisaan ihmisen maineeseen.