Minä tulen milloin minulle sopii. Ehkä…
Kirjoittanut: Nuuskamuikkunen
Kategoriat: Uncategorized
Tagit:
Jokainen meistä ajattelee, että maailma olisi parempi paikka, jos kaikki ajattelisivat kuten me. Onneksi ihmiset kuitenkin saavat ajatella itse.
Ahnekin muuttuu anteliaaksi silloin kun hän rakastaa eikä muista ensinkään olleensa koskaan toisenlainen.
Teillä maailman liukkahilla äiti seuraa lastansa aatoksilla ja eksyksissä kun harhailemme, hän huutaa taivasta turvaksemme. Oi äiti, siunattu on sun virkas! Se murheen yössä on tähti kirkas ja lohtu aikojen vaihteluissa ja itsekkäiss’ elon taisteluissa. Sun sydämeesi saa liittyä, sen rakkaudesta saa lämmintä! Sä, Herra, palkitse äidin vaivat! Sun taimes hoitoa hältä saivat; sun suuren lempesi kirkkaudesta nään säteen äitini katsehesta.
Velvollisuus itseä kohtaan on pyhin ja ensimmäinen: sitä seuraavat kaikki muut velvollisuudet.
Katso!
Katso mistä mietelauseista käyttäjät tykkäävät