Zacharias Topelius
Teillä maailman liukkahilla äiti seuraa lastansa aatoksilla ja eksyksissä kun harhailemme, hän huutaa taivasta turvaksemme. Oi äiti, siunattu on sun virkas! Se murheen yössä on tähti kirkas ja lohtu aikojen vaihteluissa ja itsekkäiss’ elon taisteluissa. Sun sydämeesi saa liittyä, sen rakkaudesta saa lämmintä! Sä, Herra, palkitse äidin vaivat! Sun taimes hoitoa hältä saivat; sun suuren lempesi kirkkaudesta nään säteen äitini katsehesta.
Mi ‘ lempi kaikissa vaiheissamme, / kuin enkel’ armias puolestamme. / Alati valvoo ja huolta kantaa, / ei mitään vaadi, vaan kaiken antaa? / On joukossa ihmistunteiden, / vain äidinrakkaus sellainen.
Mitä pimeämpi yö, sitä kauniimpi aamu. Mitä vaarallisempi taistelu sitä loistavampi voitto.
Viiskymmentä hän vuotta on hallinnut nerollaan, sytytti monen auringon, sai kahleet murtumaan.