Uncategorized
Ensi kertaa ihmiskunnan historiassa muutos on niin nopeaa, että sen minkä nuorena oppii, se vanhana estää onnistumista.
Itsensä tiedostaminen on avain toisen kohtaamiseen. Silloin en näe sinua itseni lävitse vaan suoraan, sellaisena kuin sinä olet. Sinä vapaudut olemaan sinä kun minä olen minä. En enää käytä sinua vaan kohtaan sinut. Tällaisen tietoisuuden omaavan ihmisen lähellä on helppo olla, sillä hänellä ei ole vaatimuksia minun suhteeni eikä hän pyri muuttamaan minua.
Me itse olemme varsinainen työkenttämme. Siksi ihmisen kasvussa kaikkein keskeisin muutos tapahtuu, kun hän siirtyy toisten tutkimisesta itsensä tutkimiseen. Kaikki itsessä tapahtuva tietoisuuden syveneminen siirtyy heti vuorovaikutukseen toisten kanssa.
Se mikä sinä olet, on paljon voimakkaampi viesti kuin se, mitä sinä yrität olla. Vaikutamme toisiimme enemmän sillä mitä me olemme kuin sillä mitä me teemme.
Tulevaisuuden johtajilta tullaan odottamaan ihmisosaamista eikä sitä voi oppia tekniikoilla. Se tulee vain olemisen kautta, sitä kautta että johtaja on yhteydessä omaan olemiseensa.
Oleminen on sitä, että ollaan kokonaisena ihmisenä läsnä siinä mitä tehdään. Silloin se, mitä tehdään, saa sävynsä siitä mitä ihminen on. Tämä ja juuri tämä on luovuutta. Luovuudesta seuraa työnilo ja jopa tuo paljon puhuttu tehokkuus. Mutta sellainen tehokkuus ei synny ihmisen kustannuksella vaan innovatiivisuudesta, luovuudesta ja työnilosta.
Elämässä on usein kyse oppimisesta. Ja varsin usein sellaisen oppimisesta, mitä emme haluaisi oppia.
Monelle meistä näyttää olevan vaikea ymmärtää, että tuo luontainen tapamme etsiä onnea kahmimalla itsellemme aina vain enemmän, johtaa lopulta siihen että menetämme kaiken. Maailmassamme vallitsee toisenlainen järjestys, tälle päinvastainen. Antamalla pois saakin itse, unohtamalla itsensä löytää itsensä. Rakastamalla toista löytää merkityksen itselleen.
Kun alkaa aavistaa rakkaudellisen tarkoituksen vaikeuksien ja vastoinkäymisten takaa, asettuu elämään hyväntahtoisessa maailmankaikkeudessa. Olen rakastettu siitä huolimatta, etteivät asiat mene niin kuin olen itse kaavaillut. Vähitellen voi jopa oppia olemaan kiitollinen vaikeuksista, sillä tietää niiden tuovan jotain hyvää.
Suurinta kärsimystä meille eivät useinkaan tuota vaikeudet ja vastoinkäymiset vaan se, mitä me ajattelemme vaikeuksistamme.
Jos pidämme toisella kädellä kiinni menneisyydestä, siitä tutusta ja turvallisesta, emme pääse mihinkään. Uusi ei koskaan tule eikä elämä virtaa. Silloin tulevaisuus on aina vain lisää menneisyyttä.
Meidän pitää erottua joukosta, ajattelevat useat kristityt. Ei saa mennä valtavirran mukana ja käyttää kirosanoja. On monta hyvää tapaa erottua joukosta, mutta köyhä sanavarasto ei ole yksi niistä.
Taitavaa kiroilua tulisi opettaa jo kotona, jotta koulussa ei oppisi huonoksi tai seurakunnassa latteaksi kiroilijaksi.
Jos käteni on varattu koko ajan siihen, että pidän kiinni jostakin, en voi koskaan sen enempää saada kuin antaa.
Elämme vaarallista aikaa. Ihmiset hallitsevat luontoa ennen kuin ovat oppineet hallitsemaan itseään.
Ainut tärkeä asia, jonka jätämme jälkeemme, on rakkautemme jättämät jäljet.
Itku oli niin pieni ja hento
ja ne sanoivat:
tämä on poika.
Poika, niinkö se oli.
Ajatukset lentoon kuin lintu:
miten se kiipeää puuhun ja putoaa.
Ajaa pyörällä ilman käsiä.
Tutkii sammakoita ja mankuu mopoa.
Sinä avasit silmäsi.
Huikean siniset.
Tarkoin katsoit, kenen luo olit tullut.
Vauvojen lempeästä kodista:
-äiti, tule mukaan huikealle matkalle!
Ihmisen tuomitseminen hänen heikoimman lenkkinsä tai tekonsa perusteella on kuin tuomitsisi valtameren voiman vain yhden aallon perusteella.
— Teksti Elvis Presleyn raamatun takana
Siitäkään, että muistaisimme olla välistä kiitollisia kaikesta hyvästä, mitä olemme elämässämme saaneet kokea, tuskin olisi mitään haittaa onnellisuudellemme. Itse asiassa sekin on jo empiirisesti todistettu.
— Tatu Hirvonen ja Esa Mangeloja
Kun saamme tehdä sitä, missä omat vahvuutemme ja hyveemme pääsevät parhaiten esiin, saamme myös parhaiten aikaan onnistumista, hyvää mieltä ja lopulta myös kestävää onnellisuutta.
— Tatu Hirvonen ja Esa Mangeloja
Onnellinen elämä ei rakennu luksuksen maksimoimisesta tai kurjuuden minimoimisesta, vaan hyveidemme, taitojemme ja intohimojemme toteuttamisesta mielenterveydellisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristöllisesti kestävällä tavalla.
— Tatu Hirvonen ja Esa Mangeloja
Oi kuinka ihanan hyvälle tuoksuu vauva pien’
ja sydämeen hyvin syvälle lapsirakkaus löytää tien.