Ei niin suurta vihollista ole kuin itse on itselle.
Ei niin suurta vihollista ole kuin itse on itselle
Julkaistu: 31.08.2023 (Päivitetty: 31.08.2023)
Kirjoittanut: Cicero
Kategoriat: Elämän ilot, Elämän surut, Kirjoittajat, Lyhyet, Muut, Ryhmät, Teemat, Viha ja vihaisuus, Viisaus
Tagit:
Kirjoittanut: Cicero
Kategoriat: Elämän ilot, Elämän surut, Kirjoittajat, Lyhyet, Muut, Ryhmät, Teemat, Viha ja vihaisuus, Viisaus
Tagit:
Luulet sie saatana, että mie rupian pyöreitä kivilöitä siun polkujeis varrelle asettelemaan?
Upseer ies. Mis häne pääsä varjo ossuup tuon piene närree kohal, nii sillo hänel tullooki noutaja. Nii mie oon päättänt häne osalt. Ja sitämukkaa rupiaa saamaa muut. Siin hyö taapertaat nii peräjälkee. Ai perkeleet. Työ että tiijä mikä teit vuottaa. Jos hyö mitä syntilöit on tehneet, nii anna sie taivaa äijä heil anteeks. Mut pijä kiirettä. Niit rupiaa tulemaa just.
Kassoha sie. Tää asja on näi. Jos sie lähet juoksemaa, nii sie saat juossa Pohjalahel saakka. Kyl hää tulloo peräs, älä yhtää eppäile. Mut jos sie pysyt paikollais etkä lähe hitoilkaa, nii minkä hää tekköö? Et sie sovi hänen kansaa sammaa monttuu. Se on tään puolustussovan ratekia.
Olen sittemmin useinkin joutunut ajattelemaan kuinka epäjohdonmukainen ja järjetön on yleensä ihmiskunnan — ja etenkin nuorison luonne. Se kieltäytyy antamasta oikean vaikuttimen ohjata menettelyänsä tuollaisissa tapauksissa. Heitä ei hävetä synnin tekeminen, mutta hävettää katumus. Ei hävetä teko, jonka perusteella heitä syystä olisi pidettävänä hupsuina, mutta hävettää paluu, jolla yksistään he voisivat päästä viisaan ihmisen maineeseen.
Katso!
Katso mistä mietelauseista käyttäjät tykkäävät