Me, jotka elimme keskitysleirissä, voimme muistaa…
Me, jotka elimme keskitysleirissä, voimme muistaa ihmisiä, jotka kulkivat parakeissa lohduttaen muita, antaen pois viimeisen leipäpalansa. Heitä oli ehkä lukumääräisesti vähän, mutta he antavat riittävän todisteen siitä, että ihmiseltä ei voi ottaa pois viimeistä inhimillistä vapautta — vapautta valita oma suhtautumisensa mihin tahansa annetuun tilanteeseen, vapautta valita oma tiensä.
Julkaistu: 05.07.2025 (Päivitetty: 12.10.2026)
Kirjoittanut: Viktor E. Frankl
Kategoriat: Uncategorized
Tagit:
Kirjoittanut: Viktor E. Frankl
Kategoriat: Uncategorized
Tagit:
Kaikenlainen kurjuus ja puute on tosiasiassa ihmisen luonnollinen olotila, joka ei juuri selityksiä kaipaa. Kurjuus tulee luoksemme pyytämättä, jos vain olemme emmekä toimi. Sen sijaan hyvä elämä vaatii ponnistelua, vaivannäköä ja hyveitä.
Kun kompuroit, on houkuttelevaa heittää pyyhe kehään ja hyväksyä tappio. Aina löytyy houkutteleva selitys, joka innokkaasti odottaa sinun valitsevan helpon pakoreitin. Kaikkein menestyneimmät ihmiset kuitenkin työntyvät eteenpäin.
Kaikki on sallittua sodassa ja rakkaudessa – kaikki epätodet latteudet ovat vahingollisia, myös tämä. Se on romanttista retoriikkaa, joka saattaa hymyilyttää, mutta ei Boko Haramin uhreja eikä Henry VIII:n vaimoja.
Katso!
Katso mistä mietelauseista käyttäjät tykkäävät