Missä kaikki ajattelevat samoin, ei kukaan…
Kirjoittanut: Walter Lippmann
Kategoriat: Uncategorized
Tagit:
Vasta äidiksi tullessasi arvostelusi muuttuu vähitellen myötätunnoksi ja ymmärrykseksi.
Mielettömät toivovat itselleen pitkää ikää tulematta siitä kuitenkaan iloisiksi. He pakenevat kuolemaa ja kuitenkin tavoittelevat sitä. He eivät saa elämässään mistään tyydytystä.
Ne nousevat lapsuusmuistot nuo, ne aukee maailmat armaat, näen silmät mä äitini lempeän taas ja taattoni hapset harmaat. Elä murehdi turhia, äitini mun, me tullaan, tullaanhan kyllä, me tulemme poskin niin lämpimin, meill’ onhan villaista yllä, ja jos kylmäksi jää sormi yks tai tää, sun suukkosi kyllä sen lämmittää.
Me, jotka elimme keskitysleirissä, voimme muistaa ihmisiä, jotka kulkivat parakeissa lohduttaen muita, antaen pois viimeisen leipäpalansa. Heitä oli ehkä lukumääräisesti vähän, mutta he antavat riittävän todisteen siitä, että ihmiseltä ei voi ottaa pois viimeistä inhimillistä vapautta — vapautta valita oma suhtautumisensa mihin tahansa annetuun tilanteeseen, vapautta valita oma tiensä.
Puhun mieluiten lasten kanssa. Heistä voi sentään toivoa tulevan järjellisiä olentoja. Mutta ne joista sellaisia on jo tullut – herra varjelkoon!
Katso!
Katso mistä mietelauseista käyttäjät tykkäävät