Vanhojen kirjojen viisaus ja miksi meidän pitäisi kiinnittää huomiota teksteihin, joita ei ole julkaistu uudelleen vuosikymmeniin
Kirjoja, joita ei enää julkaista, voidaan rohkeasti kutsua ”aikakapseliksi”. Ne heijastavat elävästi oman aikakautensa piirteitä, sen pelkoja, ennakkoluuloja, toiveita ja mielipiteitä. Niistä voi nähdä nykyajasta poikkeavan ajattelutavan, joka antaa uuden näkökulman maailmaan ja yhteiskuntaan.
Tällaisten kirjojen lukeminen auttaa näkemään, kuinka paljon elämä, eri sosiaalisten ryhmien väliset suhteet, näkemykset uskonnosta, muodista, romantiikasta jne. ovat muuttuneet. Kyse ei ole pelkästä nostalgian ilmaisemisesta, vaan todellisesta ikkunasta maailmaan ennen digitalisaatiota ja elämän vauhdittumista.
Vanhat kirjat haastavat meidät, eivät lohduta
Yksi nykyajan kirjankustannuksen pääsuuntauksista on selkeyden, ystävällisyyden ja onnellisten loppujen korostaminen. Tämä johtuu myyntilukujen tavoittelusta ja halusta saavuttaa bestseller-asema. Jotta kirja myisi mahdollisimman paljon, on tärkeää, että sen merkitys on ymmärrettävissä suurimmalle osalle lukijoista. Tällä hetkellä suosittuja ovat kirjat, joilla on kirkkaat kannet, värikkäät ja salaperäiset nimet sekä kiehtova juoni, jonka loppu on selvä.
Monet ”unohdetuiksi” luokitellut kirjat on puolestaan luotu aikana, jolloin kirjailijat eivät pyrkineet olemaan lukijalle miellyttäviä. Teokset olivat todellinen haaste lukijoille, joilta vaadittiin kriittistä ajattelua, kärsivällisyyttä ja älyllistä ponnistelua. Niiden tekstit eivät ole yksinkertaistettuja, eikä kirjan merkitystä tarjota lukijalle ”valmiina”. Tämän seurauksena lukemisesta tuli oppitunti ja todellista ravintoa mielelle.
On myös syytä huomata, että monien vanhojen kirjojen juonet ovat usein hyvin synkkiä ja heijastavat todellisen maailman julmaa todellisuutta. Tällaiset teokset eivät pyri lohduttamaan lukijoita tai antamaan heille miellyttäviä tunteita. Ne haastavat lukijan ja pakottavat hänet pohtimaan yhteiskunnan monimutkaisia kysymyksiä ja ongelmia.
Konkreettisia esimerkkejä: vanhoja kirjoja, joihin kannattaa palata
Unohtuneiden tai harvoin uudelleenjulkaistujen kirjojen joukosta löytyy teoksia, jotka heijastavat todellisuuden moninaisia puolia. Näitä teoksia ovat esimerkiksi seuraavat.
Hermann Hesse – Helminauha (1943)
”Helmi-peli” oli yksi 1900-luvun vaikeimmista ja kunnianhimoisimmista romaaneista. Siinä Hesse kuvasi Kastaliaa – utopistista valtiota, jossa älymystö hallitsee ja koko elämä pyörii monimutkaisen abstraktin pelin ympärillä, joka yhdistää musiikin, filosofian, matematiikan ja kulttuurin. Kirja kuvaa puhtaan järjen houkutusten vaaroja ja seurauksia, kun älyllisyys on irrallaan todellisesta elämästä.
Tämän romaanin ansiosta Hesse sai Nobelin palkinnon, mutta kirja ei saavuttanut suosiota laajemman yleisön keskuudessa. Teosta on aina pidetty liian vaikeana ymmärtää, joten sitä on useimmiten vain ihailtu ilman syvällisempää tutkimista.On olemassa mielipide, että ”Helminpeli” on eräänlainen esikuva internetkulttuurille ja eristyneille digitaalisille yhteisöille. On helppo vetää rinnakkaisuus Kastalian pelin ja nykyaikaisten viihdealustojen välillä, jotka yhdistävät musiikkia, kulttuuria ja luovat erillisiä käyttäjäryhmiä. Esimerkiksi online-kasinoissa, jotka tarjoavat 40 ilmaiskierrosta, säännöt ja strategiat ovat tärkeitä, mutta tärkeintä on osallistuminen, ei tulos. Samalla uhkapelialustat luovat kokonaisvaltaisen pelimaailman, jolla on oma yleisönsä.
Maurice Maeterlinck, ”Mehiläisten elämä” (1901)
Tämä on filosofinen tutkimus mehiläisten elämästä, joka on värikäs metafora yhteiskunnasta sen hierarkialla, kurilla, vaistoilla ja uhrautuvaisuudella. Meterlinkka ei ole kiinnostunut biologiasta sinänsä, vaan prosesseista, jotka saavat massat tottelemaan hierarkiassa ylempänä olevien antamia käskyjä ja järjestystä.
1900-luvun alussa ”Mehiläisten elämä” sai melko paljon huomiota ja siitä keskusteltiin aktiivisesti Euroopan älymystön piireissä. Pian kirja kuitenkin syrjäytyi tieteellisempien biologian teosten tieltä. Teos sijoittuu tieteen ja filosofian rajalle, minkä vuoksi monien oli vaikea ottaa sitä vakavasti. Nykyään Maeterlinckin teoksia luokitellaan enemmän metaforisiksi tutkielmiksi kuin tieteellisiksi teoksiksi.
”Tuntemattoman miehen tarina” (1893), Anton Tšehov
”Tuntemattoman miehen tarina” on Anton Pavlovitš Tšehovin novelli, joka julkaistiin vuonna 1893 lehdessä ”Russkaja mysl”. Se kertoo vallankumouksellisesta, joka asettuu virkamies Orlovin taloon palvelijana valmistellakseen salamurhaa tätä vastaan. Mutta seurattuaan Orlovin talossa tapahtuvaa elämän draamaa sankari vähitellen pettyy ihanteisiinsa, menettää uskonsa itseensä ja muuttaa näkemyksensä elämän merkityksestä ja moraalisista periaatteista.
Tämä novelli oli sensuurin kieltämisen partaalla, koska se kritisoi vallankumouksellista liikettä. Teoksen pääajatuksena pidetään kuitenkin ihmisluonnon ristiriitaisuutta. Päähenkilö kohtaa persoonallisuuden kriisin ja suuren määrän moraalisia dilemmoja, pohtien uudelleen sosiaalisia ja henkilökohtaisia ihanteita.
Nykyään ”Tuntemattoman miehen tarina” on mielenkiintoinen syvällisenä tutkimuksena persoonallisuudesta, joka on pettynyt ihanteisiin, jotka näyttivät horjumattomilta. Tämä teema on ajankohtainen kaikkina aikoina ja voi olla sopusoinnussa nykyajan yleisön kokemusten kanssa.
”Alkemian peili” (1597), Roger Bacon (salanimi)
Tämä hyvin lyhyt tutkielma julkaistiin aikana, jolloin tieteen, filosofian ja mystiikan välisiä selkeitä rajoja ei vielä ollut. Siinä alkemiaa ei tarkastella metallien muuntamisen kannalta, vaan ihmisen sisäisen muutoksen ja maailman salattujen lakien tuntemisen näkökulmasta. Tekstissä symbolinen kulkee käsi kädessä rationaalisen kanssa ilman minkäänlaista erottelua.
”Alkemian peili” ei koskaan saanut suurta julkisuutta tai laajaa levitystä. Tällaiset tutkielmat kiertelivät aina hyvin kapeissa piireissä ja kopioitiin usein käsin. Nykyään tämä teos on mielenkiintoinen siksi, että se heijastaa sen ajan tutkijoiden ajattelutapaa, jossa mystiikka ei tarvinnut todisteita ja otettiin yhtä vakavasti kuin tieteellisesti todistetut tosiasiat.
Enchiridion (noin 1350), Arrian
Enchiridion on stoalaisen etiikan opas, jonka on laatinut Arrianos (kreikkalaisen filosofin Epiktetoksen oppilas). Kirjoittaja on lainannut paljon sisältöä Epiktetoksen keskusteluista, mutta keskittynyt metafysiikan sijaan käytännön ohjeisiin jokapäiväiseen elämään. Kirja on eräänlainen opas siihen, kuinka saavuttaa onnellisuus ja henkinen vapaus olosuhteista riippumatta. Se sisältää joukon sääntöjä, joita kannattaa noudattaa eri tilanteissa.
Teoksen pääidea on tietoisuus siitä, mitkä asiat riippuvat ihmisestä itsestään ja mitkä eivät. Arrianon mukaan todellisen ”minän” huolehtiminen liittyy vain asioihin, jotka ovat hänen hallinnassaan ja joihin ulkoiset tekijät tai muutokset eivät vaikuta. Päätöksiä tulisi tehdä vain järjen perusteella, välttäen kaikkea, mikä riippuu muista ihmisistä.
Unohtuneet kirjat kadonneiden ajattelumallien säilytyspaikkoina
Uudelleenjulkaisemattomat kirjat sisältävät ideoita, jotka eivät enää ole hallitsevia kulttuurissa. Ne liittyvät digitaalista aikakautta edeltävään aikaan, jolloin elämäntahti oli paljon hitaampi ja kirjailijat sallivat itselleen rauhallisia ja huolellisia pohdintoja.
Vanhat teokset paljastavat:
- Teollistumista edeltävän yhteiskunnan moraalin;
- Mystisen elämänkatsomuksen;
- Sosiaaliset odotukset, joita ei enää ole olemassa.
Näiden mallien kohtaaminen osoittaa erinomaisesti, kuinka yhteiskuntamme ja näkemyksemme elämän eri osa-alueista ovat muuttuneet. Samalla kirjat nostavat esiin aiheita, jotka ovat hyödyllisiä nykyajan lukijoille:
| Kirjan nimi | Perusajatus | Kirjan välittämä viisaus |
| ”Mehiläisten elämää” (1901) Maurice Maeterlinck | Mehiläispesä yhteiskunnan filosofisena metaforana. | Sosiaaliset rakenteet muokkaavat massojen käyttäytymistä; yksilön tahto liukenee helposti osaksi järjestelmää. |
| ”Lasihelmipeli” (1943) Hermann Hesse | Älyllinen eristäytyminen ja järjen absolutisointi tuhoavat yhteiskunnan. | Todellinen tieto on arvokasta vain, kun se on yhteydessä inhimilliseen kokemukseen, etiikkaan ja vastuuseen. |
| ”Tuntemattoman ihmisen kertomus” (1893) Anton Tšehov | Ihmisluonnon ristiriitaisuus, ihanteiden kriisi ja yksilön moraalinen valinta. | Ideologiat eivät kykene täyttämään sisäistä tyhjyyttä; rehellisyys itseään kohtaan on tärkeämpää kuin fanaattinen usko ideoihin. |
| ”Alkemian peili” (1597) Roger Bacon | Alkemia tienä sisäiseen muutokseen ja maailman salattujen lakien tuntemiseen. | Aidot muutokset alkavat ihmisen oman persoonallisuuden muuntumisesta. |
| ”Käsikirja” (n. 135) Arrianos (Epiktetoksen oppilas) | Stoalainen elämänopas. | Vapaus saavutetaan hyväksymällä oman kontrollin rajat ja hallitsemalla omia arvostelmiaan. |
Monet teoksissa käsitellyt kysymykset ovat ajankohtaisia myös nykyään. Esimerkiksi olemassaolon mielettömyys tai älyllinen ylivoima ovat aiheita, jotka herättävät aina kiinnostusta.
Trendien vastustuskyky
Viime vuosisadalla julkaistu kirja ei välttämättä miellytä nykyajan lukijaa, mutta se ei olekaan sen tarkoitus. Nämä teokset eivät ole alttiita trendeille tai suuren yleisön vaatimuksille, ne eivät imartele tai vahvista kenenkään vakaumuksia.
Miksi tämä on tärkeää tänään
Unohdetut kirjat tarjoavat aivan toisenlaisen näkemyksen maailmasta, joka on usein kuin raikas tuulahdus kulttuuristen kuplien aikakaudella. Ne pakottavat miettimään uudelleen näkemyksiä vallasta, yhteiskunnasta, identiteetistä ja logiikasta. Ne sisältävät totuuksia, joita lukijat tai kirjailijat harvoin etsivät nykyään.