Kahlil Gibran
Surullinen sielu rauhoittuu, kun se löytää kaltaisensa. Ne yhtyvät liikuttuneina kuin muukalainen tavatessaan toisen muukalaisen vieraassa maassa. Sydämet, joita suru yhdistää, eivät eroa onnen hurmassa.
Jokaisen talven sydämessä on väräjävä kevät, ja jokaisen yön hunnun takana on hymyilevä aamunkoitto.
Suru yhdisti sielumme niin, että kumpikin näki toisen kasvoista mitä sydän tunsi ja kuuli salatun äänen.
Rakkaus ei omista mitään eikä kukaan voi sitä omistaa, sillä rakkaudelle riittää rakkaus.
Rakastakaa toinen toistanne, mutta älkää tehkö rakkautta kahleeksi. Antakaa sen mieluummin olla liikkuvana merenä sielujenne rantojen välillä. Täyttäkää toistenne pikarit, mutta älkää juoko samasta pikarista. Antakaa toisillenne omasta leivästänne, mutta älkää syökö samasta leivästä. Laulakaa ja tanssikaa ja olkaa iloisia yhdessä, mutta antaa toinen toisenne olla yksinään. Samoin kuin luutun kielet ovat erillisiä vaikkakin sama sävel saa ne värisemään.
Totuus on salainen tunne, joka opettaa meitä iloitsemaan päivistämme ja jakamaan riemun lähimmäistemme kera.