Harhaoppinen on hän, joka sytyttää rovion…
Kirjoittanut: William Shakespeare
Kategoriat: Uncategorized
Tagit:
En ole koskaan tavannut ketään, joka kuolinvuoteellaan olisi toivonut, että olisi viettänyt enemmän aikaa töissä.
Tämä tyttö ei väistä tai pelkää missään. Hän juhlii ja riehuu tai on ikävissään. Hän siitä niin tykkää ja siinä on syy. Hän on hurmaava, kiukkuinen, onnekas Myy.
Tuli pikkuprinsessa maailmaan, isä kynsi korvallistaan että mikä tuon lienee tuonutkaan tähän aivan talven niskaan; tuli sangen alasti pakkaseen ja alkoi sen jeremiaadin, joka turvaa itkun tyrskeeseen ja merkitsee: minä vaadin. Sitä kuunnellessa sietää kait isäraukan raapia niskaa – tuo tulokas laatii uudet lait ja entiset syrjään viskaa. Voi sinuas, turanni pikkuinen; olet mahtava aikamoinen, sun valtas on kaksinkertainen: olet kuopus ja esikoinen.
— Tuntematon
Etiikka ei ota kantaa pelkästään elämän ja kuoleman kysymyksiin. Joka kerta toisen ihmisen kohdatessamme kohtaamme myös etiikan. Kuinka suhtaudun tähän yksilöön? Kuinka kohtaan hänen tarpeensa parhaiten? Kuinka paljon aikaa voin käyttää? Millaisia seurauksia toimillani on? Näenkö toisessa ihmisessä objektin vai yksilön? Etiikassa on siten kysymys taidosta olla ihminen (toiselle ihmiselle).
Katso!
Katso mistä mietelauseista käyttäjät tykkäävät