Immi Hellen
Leiki, lapsi armahin,
aamun koittehessa.
Nyt on hetki herttaisin
kukkain puhjetessa.
Vuodet vaihtuu toisinaan –
ken nyt sitä suriskaan?
Leiki, lapsi armahin,
aamun koittehessa.
Tahdotko nähdä
ihmeen kauniin kuvan,
kun äiti ja lapsi istuvat
portailla tuvan?
Mitäpä lapsen
kuiskaavan luulet,
noin kun on kirkas sen katse
ja hymyssä huulet?
Sanaan siihen
liittyy kaikki, mi hyvää,
kaikki mi maassa on kaunista,
tunnetta syvää.
Oi, oppinut
yhden sanan on vasta,
sitä ei lakkaa kyyhkynen
kujertamasta.
Äiti, oi, äiti,
maailman kaunein sana –
se sointuu kuin ihana sävel
lapsen lausumana.
Hiljaa, hiljaa, käki kukkuu,
kesäilta hämärtää.
Lehdon pieni lintu nukkuu,
siiven alla siro pää.
Katsos kuuta taivahalla,
pyöreätä, kalpeaa,
kuinka ihmeen lempeästi
katsoo lasta nukkuvaa.