Immi Hellen
Leiki, lapsi armahin, aamun koittehessa. Nyt on hetki herttaisin kukkain puhjetessa. Vuodet vaihtuu toisinaan – ken nyt sitä suriskaan? Leiki, lapsi armahin, aamun koittehessa.
Tahdotko nähdä ihmeen kauniin kuvan, kun äiti ja lapsi istuvat portailla tuvan? Mitäpä lapsen kuiskaavan luulet, noin kun on kirkas sen katse ja hymyssä huulet? Sanaan siihen liittyy kaikki, mi hyvää, kaikki mi maassa on kaunista, tunnetta syvää. Oi, oppinut yhden sanan on vasta, sitä ei lakkaa kyyhkynen kujertamasta. Äiti, oi, äiti, maailman kaunein sana – se sointuu kuin ihana sävel lapsen lausumana.
Hiljaa, hiljaa, käki kukkuu, kesäilta hämärtää. Lehdon pieni lintu nukkuu, siiven alla siro pää. Katsos kuuta taivahalla, pyöreätä, kalpeaa, kuinka ihmeen lempeästi katsoo lasta nukkuvaa.