Minna Canth
Minna Canth oli suomalainen kirjailija ja näytelmäkirjailija, joka eli 19. vuosisadan loppupuolella. Hänen ajatuksensa ja näkemyksensä heijastuvat vahvasti hänen teoksissaan.
Ensimmäinen ehto naisen edistymiselle on persoonallinen ja henkinen vapaus. Siihen perustuu kaikki muu.
Naisen työala tulevaisuudessa on laaja, hänen tehtävänsä tärkeä. Mitä vuosisadat, vuosituhannet ovat rikkoneet ja laiminlyöneet, se kaikki tulee hänen korjata ja parantaa.
Hullu työtä tekee, viisas elää vähemmälläkin. Mutta työ se sentään on hauskinta elämässä – ei siitä mihinkään pääse.
Nainen joutuu tappiolle rakkaudessaan vain siksi, että hän antaa miehen päästä voitolle.
Kun naiset ovat suljetut riveistä pois, on silloin toinen puoli ihmiskuntaa lamassa, ja luonnollisesti toinenkin puoli semmoisesta epäsuhtaisesta tilasta kärsii.
Nuoruus on ilon ja runouden aikaa. Runous tuottaa iloa, ilo runoutta. Ja ilo on välttämätön, terveellinen sekä sielulle että ruumiille.
Siihen päätökseen olen tullut, että kaikki juominen, yksin vedenkin, on vahingollista. Poikkeuksen tekee vain kahvi.
Ei ole hyvä tehdä liian paljon työtä. Täytyy myöskin laiskotella välistä, välistä huvitella.
Minna Canth (alkujaan Ulrika Wilhelmina Johnson) oli suomalainen kirjailija, lehtinainen, liikenainen ja yhteiskunnallinen vaikuttaja. Hän kuului suomalaisen realismin uranuurtajiin ja kirjoitti näytelmiä, pienoisromaaneja ja novelleja. Canth oli ensimmäinen merkittävä suomenkielinen näytelmäkirjailija ja prosaisti Aleksis Kiven jälkeen sekä ensimmäinen suomenkielinen sanomalehtinainen. Canth edisti naisten asemaa muun muassa tekemällä työtä tyttöjen koulutusmahdollisuuksien parantamiseksi. Hänen tunnetuimpia teoksiaan ovat “Työmiehen vaimo”, “Hanna” ja “Kovan onnen lapsia”