Suomalaiset
Mietelauseita suomalaisilta henkilöiltä.
Jospa tietäisit, kuinka vähän tarvitset tullaksesi onnelliseksi, et koskaan olisi levoton. Onnellinen on se, joka voi tehdä toiset onnelliseksi. Mutta joka ahneesti säilyttää onnen itsellään, menettää sen.
Onni ei ole tasainen tie vaan erikoinen kyky edetä miellyttävällä tavalla erämaassa.
On suurenmoisempaa pystyä havaitsemaan hyvää huonoissa ihmisissä, kuin huonoa hyvissä ihmisissä.
Nuku, nuku törmäpääsky sulle pesän rakennan omenista, orvokeista, hiirenviranan paloista. Nuku, nuku nukkaposki huomispäivä odottaa, unessasi ihmislapset rauhan teitä taivaltaa.
Nuku, nuku, töyhtöhyyppä, pitkä matka odottaa, elämä on tuntematon, kauas täytyy vaeltaa. Nuku, nuku viirusilmä, unen lunta lapioi, äidin sydän lakkaamatta uniasi vartioi.
Minun elämäni yhtenä johtotähtenä on ollut: kun unohtaa sen, mitä ei voi muuttaa, on onnellinen.
Aika mennyt mennyttä, minä menneen mukana, hyvästi siis nuoruus yli-ikäinen, btervetullut harmaa ohimoilla.
Minä en äiteliä puheita suvaitse. Rakkaus on tekemistä. Rakkaus on sitä, että pitää sanansa ja tulee ajallaan syömään.
Kunnioita ihmisten yksilöllisyyttä ja vapautta elää parhaaksi näkemällään tavalla. Toinen ihminen voi olla mielestäsi väärässä ja hänen valintansa voivat olla virheellisiä. Sinä voit halutessasi puhua näistä asioista hänelle, ja saat ilmaista oman mielipiteesi. Lopulta toisella on kuitenkin vapaus tehdä omat ratkaisunsa.
Pane hellyys sanoihisi kun puhut, silloin ne putoavat kuin siemenet lämpöiseen maahan. Älä lähesty kovilla sanoilla ettet pirstoaisi. Vain kivet kestävät vasaroimista.
Tahdon sinun tietävän sen, olet ainutlaatuinen ihminen. Ei ole toista, ei yhtä kaunista ja suloista. Olet pienenpieni taimi vielä, en malttaisi odottaa kun kukaksi puhkeat siitä. Sitä rauhassa odottelen, sua parhaani mukaan hoivailen, tukea ja turvaa annan ja huolta sinusta kannan. Rakkauttani sinun ei tarvitse epäillä, sylissäni on aina tilaa lepäillä.
Oman koon mittari: Kuinka pieneksi minun täytyy mitätöidä toinen, jotta näkyisin itse?
Kaikki on ihmettä uutta. Kaikki on valoisaa. Katsomme salaisuutta vuoteessa uinuvaa. Kaikki on aivan toisin kuin koskaan ollut on. Kuinka sen kuvata voisin? Ilo on pohjaton. Silmille auenneille taivaita avautuu. Unista kertova meille kerran on suppusuu. Kaikki on ihmettä uutta. Kaikki on valoisaa. Ilomme valtavuutta kuka voi aavistaa?
Suuri ilo saapui taloon. Jokaisen hän valloittaa. Ilo kutsuu meidät valoon. Ihmeellinen on sen maa. Ilon poski hymyyn taipuu. Ilon suu on hampaaton. Ilo usein uneen vaipuu. Riittää kaikki, mitä on.
Sinä joka kannoit minut maailmaan, lämpöäsi annoit, siitä vielä jaan. Sinä joka hiljaa hoidit minua, silmissäsi ilo, valo hehkuva. Sinä joka jaoit vuodet nuoruuden, kuinka ymmärtäisin merkityksen sen? Yhä vielä jaksat muistaa minua. Sinua nyt kiitän rakkaudesta.
Oi mikä ikä: kolmekymmentä vuotta. Se on saaliini ajasta. Vaviskaa vastaansyöksyvät vuodet. Ohitse ette pääse.
On selvä kosmologinen fakta, että ennen kahtatoista maailmankaikkeudessa ei tapahdu mitään merkityksellistä.
Pienen enkelin siipien alla, on minun aina hyvä olla. Siellä olen turvassa, Kaikilta maailman murheilta. Pienen enkelin sylissä, pilven reunalla katselen. Olen rauhassa ikuisessa, kanssa pienen enkelin.
Surra syyt’ ole ei, vaikkapa vanhaksi käyt, vaikkapa vanhuuden lumi pääsi ja partasi niettää.