Suomalaiset
Mietelauseita suomalaisilta henkilöiltä.
Joka kerran on äidiksi syntynyt, hän äiti on kaikkien lasten, ja kaikkia maailman lapsia hän on painanut rintaansa vasten, ja maailman lasten itkua hän on korvissaan alkanut kuulla, sillä maailman lapset puhuvat hänen omien lastensa suulla.
Jo kahdeksanneljättä vuotta, ja poikana hulluan vielä! Olis aika jo mieheksi tulla, varovaiseksi ja viisaaks’ kuin muutkin!
Tänään munkit ja rinkelit paistetaan, kohta pääsen niitä maistamaan. Ruusukimppu mukana on mulla, sen kanssa aion synttäreilles tulla.
Ota vastaan äiti-kulta kaunein ja kallein lahja multa, mitä voisin koskaan lahjoittaa, rakkaudella kaulaan ripustaa; nämä lapses käsivarret, jotka sua rakastaa.
Mutta ylistetty ollos, päivä koska elon kalleuden sain. Soma päivä, kaunis kultapaiste, terveiseni sulle lähetän.
Tosin elämänpyörämme alamäkeä jo kiristelee, mutta ehtooseen on vielä matkaa. Taidammehan elää vuosia vielä, hyvinkin huikeasti viisi ja kaksikymmentä, joka on aika kappale ajan tiellä.
Niin on nyt elämäni päivä. Mihin vertaan sen? Se on juhlapäivän tyyni, himmeä ilta kaukana, metsäisellä hyvänhajuisella vuorella, jossa haudan hiljaisuus hengittää; mutta lännen reunalla väikkyy tulinen punerrus, ennustaen uutta päivää, joka illaksi käy.
Niinpä päivät nousee, laskee, vuosi vuoden jälessä, siirtyy pois, siirtyvät viimein vuosikymmenetkin.
Vain pienen hetken verran jokainen meistä taivaltaa, kunnes enkelin syliin päänsä painaa saa. Minne meri ja taivas kantaa, minne aalto ja tuuli käy, siellä nouseva aurinko hohtaa ja sydämelles lempeän rauhan suo. Onnellinen hän, joka päänsä painaa iankaikkisen Isän syliin.
Tietää, mitä on tapahtunut, sehän on eräältä kannalta katsoen viisaus suuri. Jos visusti harkitset, mikä kylvö menneistä päivistä saattoi hyödyllisiä, mikä vahingollisia hedelmiä, ja sen mukaan asetat elämäsi, työs ja toimes, niin oletpa viisas mies.
Jos petoja ryhdytään tosissaan hävittämään maan päältä varattakoon ensimmäinen nuoli pelkoa varten.
Vesi virtaa itsestään. Ruoho kasvaa itsestään. Ilta tulee itsestään. Ainoa mikä ei tule itsestään on hyvä teko.
Omistaminen merkitsee vain huolia ja matkalaukkuja, joita joutuu raahaamaan mukanaan.
Tuleeko tänäänkin yhtä pimeää ulos, kuin Vilijonkan ajatuksissa on päivisin?