Pelko ja pelkääminen
Mietelauseita pelosta ja pelkäämisestä.
Vaarallisimpia eivät ole ns. pahat ihmiset, vaan hyvät – me kaikki, jotka pysymme välinpitämättöminä epäoikeudenmukaisuuksia ja vääryyksiä kohdatessamme.
Joskus on niin, että juuri pelkomme osoittaa tien jota pitäisi ruveta kulkemaan. Tekemällä sitä mikä pelottaa, tulet siksi mikä olet! Ei nimittäin ole sattumaa, että juuri tietyt asiat pelottavat. Sisimpäsi kutsu saattaa olla niissä kuultavissa.
Jos kaikkivaltias Jumala on antanut miehelle pelkurimaisen jalkaparin, niin minkä hän sille mahtaa että jalat juoksevat karkuun ja vievät hänet mukanaan?
Mitä, etkö sitten tiedä, että kaiken inhimillisen pahan alku, kaiken pelon ja raadollisuuden alku, ei ole kuolema vaan pikemminkin kuoleman pelko?
Ihmiset katsovat oikeudekseen vastata pahaan pahalla – ja ellei se käy päinsä, heistä tuntuu että heiltä on riistetty vapaus.
Tyrannit ympäröivät itsensä alhaisilla miehillä, koska pitävät imartelusta. Yksikään jalo ja avarakatseinen mies ei heitä suostuisi imartelemaan.
Ystäväni, ne jotka etsivät yhtaikaa myrskyä ja rauhaa, eivät löydä perille kulkematta käsi kädessä miten kaukana toisistaan kulkevatkaan.
Vaikeinta on vapaus. Ottaa aavistettu perhonen kiinni, vahingoittamatta. Ja raaskia päästää irti.
Jos petoja ryhdytään tosissaan hävittämään maan päältä varattakoon ensimmäinen nuoli pelkoa varten.
Mitä pelolle voi tehdä? Pelon voi ottaa syliin, hyväillä, tuudittaa uneen. Sitä pelko pelkää, syliin ottamista.