Häät
Rakkauden alkuvaiheessa mies on miltei aina se osapuoli, joka on saatu ansaan, sen loppuvaiheessa melkein aina nainen.
Kun vanhenet, huomaat että sinulla on kaksi kättä, toinen itsesi auttamiseen ja toinen muiden auttamiseen.
Itsetuntemus ja itseluottamus kuuluvat olennaisesti sekä rakkauden osoittamiseen että vastaanottamiseen. Rakastamaan pystyy vain jos ensin rakastaa itseään, uskoo itseensä ja tuntee itsensä. Vasta sitten voi lähestyä toista. Rakkaus on mahdollista vain, jos ihminen on selvillä siitä, kuka hän on. Itsetuntemus johtaa ymmärrykseen, että minä olen osa historiaa, minä teen virheitä ja minulla on lupa tehdä niitä.
Kuin kesän lempeä sade, niin vuotakoon onni ja rauha sinulle ja viimein Jumalan kunnian loiste!
Antamalla pois saakin itse, unohtamalla itsensä löytää itsensä. Rakastamalla toista löytää merkityksen itselleen.
Sitoutua niin syvästi että muuttuu pohjattomaksi
Puristaa niin lujasti että muuttuu rajattomaksi
Rakastaa niin mielettömästi ettei mikään enää ole vailla merkitystä
Vain ne jotka rakastavat näkevät polun siellä missä muut näkevät muurin
Vain ne jotka rakastavat ovat täysin järjissään
Vain ne jotka rakastavat tietävät
Vain ne jotka rakastavat.
Mutta ilman naista ei miehestä ole mihinkään, ei maan päällä, ei pilven päällä, ilman hahtuvankeveää naista. Yhteen ainoaan naiseen mahtuu kaikki mitä mies tarvitsee: hellyys ja voima, helisevä nauru, lähteen kaltainen suu.
Tulit elämääni hiljaa hiipien. Arasti, ujosti, sanoillasi kosketit. Tulit sydämeeni varkain. Puolet veit, puolen annoit, täysikö olen nyt? Sydämeni sivuäänen sai. Sydän herkeämättä lyö, oli päivä tai yö.
Rakkaus on vaativa brändi; se hylkii vääryyttä, viekkautta ja valhetta. Rakkaus on siitä hankala matkakumppani, että sitä ei voi pettää kertaakaan, saamatta elämänpituista arpea. Mutta mittarina se on mainio missä tahansa kulkeekin ja mitä tekeekin: Rakkautensa kokoinen jokainen on.
Sitoutua niin lujasti että muuttuu pohjattomaksi. Puristaa niin lujasti että muuttuu rajattomaksi. Rakastaa niin mielettömästi ettei mikään enää ole vailla merkitystä.
Näin synkkä en ole ollut pitkiin, pitkiin aikoihin. Tietenkin suuren juhlan jälkeen tuntuu aina jollakin tavoin surulliselta – mutta tämä on jotakin muuta.
— Nuuskamuikkunen, Tove Jansson