Rakkaus
Täydellisyys yhdessä saavutetaan rajoittamalla muuta. Mutta missä täydellisyys on tarpeen? Opinnoissani? Mitä se rajoittaa? Työssäni? Mistä se taas on pois? Lopulta huomaan, että tahdon olla täydellinen vain rakkaudessa ja ahkeruudessa: tahdon rakastaa ahkerasti. Se olkoon minun täydellisyyteni, joka näkyy myös siinä, miten opiskelen ja teen työni.
Tahdon elää siten, että kun kerron rakastavani sinua, se on vain piste lauseelle, jonka tekoni ovat jo sanoittaneet.
Pienet ystävälliset teot, pienet rakkauden sanat auttavat meitä tekemään maailmasta taivaallisen paikan.
Sä olet hunajaa. Sä olet juoma joka pirtelössä päähän kilahtaa.
Rakastamalla voi joskus riisua vihan aseet. Joskus se vaatii luomaan uudet, ylittämättömät rajat. Kaikessa se toivoo kuitenkin omaa ja toisen parasta.
Mitä silmät ei nää sen sydän ymmärtää jossakin kaipaus hellittää ehkä tänään, ehkä tänään joku löytää taivaan.
Rakkaus on välillä ruusuilla tanssimista, mutta ruusuissa on piikkejä, jotka satuttavat. Rakkaimmat ihmiset aiheuttavat meille myös suurimman tuskan, koska myötäelämme heitä heidän huonoinakin päivinä. Kun heillä on huolia ja murheita. Rakkaus ei kestä ikuisesti, ellei sitä ruokita: elinvoimainen parisuhde perustuu rakastaviin tekoihin.
Nykyään ei enää riitä parisuhteen jatkuvuuden takaajaksi tiettyjen negatiivisten ominaisuuksien puuttuminen: Minulla on sitten hyvä puoliso. Hän ei lyö, liiemmin ryyppää eikä käy vieraissa. Toki nämäkin ovat hyviä ominaisuuksia, mutta eivät modernille naiselle ja miehelle riittäviä. Meidän tulee yltää myös positiivisiin rakkauden tekoihin sen lisäksi, että edellä mainitulla tavalla vältämme negatiivista käyttäytymistä.
On mahdotonta rakastaa kahdesti samaa ihmistä.
Kun rakkaus ja taito yhdistyvät, syntyy mestariteos.
Ystävyys tai rakkaus ovat vain sanoja, kunnes löytyy yksi, jolle olet hehkuasi säästellyt.
— John Gay
Ihminen pysyy olentona, joka ei ymmärrä itseään, hänen elämänsä on merkityksetöntä, ellei rakkautta paljasteta hänelle, ellei hän kohtaa rakkautta, ellei hän koe sitä ja omista sitä, ellei hän osallistu siihen intiimisti.
Jotkut meistä eivät koskaan oppineet, että joku voi olla vihainen meille JA silti rakastaa meitä. Että joku voi tarvita tilaa JA olla silti täysin sitoutunut. Jotkut meistä oppivat, että viha ja tilan tarve tarkoittivat, että rakkaus tultaisiin viemään pois.
Miten helposti rakkaus uskoo kaiken sen, mitä se toivoo.
Uskollisuuden ankkurista irronnut rakkaus on tunneaallokossa vaarassa haaksirikkoutua karikkoon tai ajelehtia yksinäiselle merelle.
Eros on alkuunpaneva voima – mutta ei kaikkivoipa ikiliikkuja. Puutarha vaatii jatkuvaa huolenpitoa. Sen, joka tahtoo nauttia sen tuoksuista ja väriloistosta, on säännöllisesti kasteltava kukat – ja kitkettävä rikkaruohot.
Keski-ikäisen miehen rakkauden kaipuun (mikä on hyvä asia) ja infantiilin egoismin (mikä on huono asia) dramaattinen yhdistelmä on lähinnä pateettista pelleilyä. Tai sivistyneemmin: tragikoomista.
Jos rakastelemisen ’puute’ on antiseksuaalista ruumisvastaisuutta, sen ’ylilyönti’ on irstailevaa perverssiyttä. Rakasteleminen on kuitenkin jotain elämää suurempaa ja kaunista. Hyveihminen ei ole seksinvihaaja eikä limanuljaska vaan rakastaja.
Kaikki on sallittua sodassa ja rakkaudessa – kaikki epätodet latteudet ovat vahingollisia, myös tämä. Se on romanttista retoriikkaa, joka saattaa hymyilyttää, mutta ei Boko Haramin uhreja eikä Henry VIII:n vaimoja.
Suu on tehty viestintää varten, eikä mikään kerro enempää kuin suudelma.
Näin sinut – vienon riemun valoi rintaani sulosilmäys.
Rakkauden sodassa voittaa se, joka antautuu.
Sillä mikään ei ole ihanampaa kuin miehen ja vaimon keskinäinen, horjumaton rakkaus.
— Homeros
Rakkaus on ikuinen – niin kauan kuin se kestää.
Siunattua aikaa on joulu, joka sitoo koko maailman rakkauden salaliittoon.