Kukkia poimin, kukkia kannan. Kauneimmat kukkaset…
Kirjoittanut: Tuntematon
Kategoriat: Uncategorized
Tagit:
Kärsimystä on kunnioitettava. Älä yritä sivuuttaa kipua, sillä se on todellista. Anna vain kivun pehmentää sinua kovettamisen sijaan. Anna kivun avata sinua sulkemisen sijaan. Anna kivun ohjata sinut niiden luo, jotka hyväksyvät sinut, sen sijaan, että piiloutuisit niiltä, jotka hylkäävät.
Kaikki on mahdollista. Niin, paitsi se mikä ei ole. Moni asia on mahdotonta. Ja sellaisena pysyykin, vaikka pohdintaa ohjaisi toiveikas ponnekkuus ja kehitykseen sijoitettaisiin rajaton määrä verta, hikeä ja kyyneleitä.
Tahdotko nähdä ihmeen kauniin kuvan, kun äiti ja lapsi istuvat portailla tuvan? Mitäpä lapsen kuiskaavan luulet, noin kun on kirkas sen katse ja hymyssä huulet? Sanaan siihen liittyy kaikki, mi hyvää, kaikki mi maassa on kaunista, tunnetta syvää. Oi, oppinut yhden sanan on vasta, sitä ei lakkaa kyyhkynen kujertamasta. Äiti, oi, äiti, maailman kaunein sana – se sointuu kuin ihana sävel lapsen lausumana.
Mutta minä en tahdo elää salaperäisesti. Tässä sitä ollaan aivan uudessa maailmassa, eikä kukaan edes välitä kysyä millaisessa toinen on aikaisemmin elänyt.
Mitä se rakkaus on? / lapsi kysyy / lämpimänä sylissä. / Rakkaus on sitä, / että pitää sylissä, / sinä vastaat, / annat sormiesi lipua / hentojen hiusten läpi. / Hento kuin lapsen hius / on rakkaus, / yhtä hauras, / yhtä puhdas ja väkevä. / Mikset sinä sitten ole / koskaan minun sylissäni? / lapsi kysyy vakavana, eikä suostu hyväksymään, / että yksikään rakkaus olisi / toista suurempi tai pienempi.
Katso!
Katso mistä mietelauseista käyttäjät tykkäävät