Elämän surut
Mietelauseista elämän surullisesta puolesta.
Lisää:
Epäonnistuminen, Kateellisuus, Kuolema, Menetys, Murheet, Pelko ja pelkääminen, Vaikeudet, Viha ja vihaisuus, Yksinäisyys
Irti päästäminen on tietenkin pelottavaa meille jotka uskomme, että maailma pyörii vain koska siinä on kahva, josta me sitä henkilökohtaisesti pyöritämme, ja että jos me päästäisimme irti siitä edes hetkeksi, niin no – siihenhän maailma sitten loppuisi.
— Tuntematon
Rakkauden vastakohta ei ole viha, vaan välinpitämättömyys. Taiteen vastakohta ei ole rumuus, vaan välinpitämättömyys. Uskon vastakohta ei ole harhaoppi, vaan välinpitämättömyys. Ja elämän vastakohta ei ole kuolema, vaan välinpitämättömyys.
Me olemme kaikki nyt laivalla / ja kynnämme suurta merta. / Me synnytettiin vaivalla / ja vaivalla kuolemme kerta. / Mut se, mikä siinä on välillä, / se olkohon lämpöä, lempeä! / Kas, tuiskussa yhteen kun yhtyvi kaks, / käy kulkukin helpommaks.
Kukaan ei tee suurempaa virhettä kuin hän, joka ei tehnyt mitään, koska kykeni vain vähään.
— Tuntematon
Vastoinkäymiset kuuluvat elämään, ja ellet jaa niitä, et anna sinua rakastavalle ihmiselle riittävää tilaisuutta rakastaa sinua kylliksi.
Epäonnistumisen tulisi olla opettajamme, ei hautaajamme. Epäonnistuminen on viive, ei tappio. Se on kiertotie, ei umpikuja.
Mielettömät toivovat itselleen pitkää ikää tulematta siitä kuitenkaan iloisiksi. He pakenevat kuolemaa ja kuitenkin tavoittelevat sitä. He eivät saa elämässään mistään tyydytystä.
Ihmisillä on tapana nähdä paljon enemmän vaivaa välttääkseen sitä mitä pelkäävät kuin saavuttaakseen sen mitä haluavat.
Televisio ei kiinnosta ketään puolta vuotta kauempaa. Eivät ihmiset jaksa katsoa vanerilaatikkoa joka ilta.
Kaikki viestintä on joko vastaamista rakkaudella tai avun huutamista. Jos joku kohdistaa kipunsa tai vihansa sinuun, mutta johdonmukaisesti vastaat rakkaudella ja lämmöllä, niin lopulta tämän henkilön olotila muuttuu ja kiihko katoaa.
Pienen enkelin siipien alla, on minun aina hyvä olla. Siellä olen turvassa, Kaikilta maailman murheilta. Pienen enkelin sylissä, pilven reunalla katselen. Olen rauhassa ikuisessa, kanssa pienen enkelin.
Ellei ongelmaa pysty ratkaisemaan, paras vaihtoehto on löytää siitä huvittavia puolia.
Niin on nyt elämäni päivä. Mihin vertaan sen? Se on juhlapäivän tyyni, himmeä ilta kaukana, metsäisellä hyvänhajuisella vuorella, jossa haudan hiljaisuus hengittää; mutta lännen reunalla väikkyy tulinen punerrus, ennustaen uutta päivää, joka illaksi käy.
Vain pienen hetken verran jokainen meistä taivaltaa, kunnes enkelin syliin päänsä painaa saa. Minne meri ja taivas kantaa, minne aalto ja tuuli käy, siellä nouseva aurinko hohtaa ja sydämelles lempeän rauhan suo. Onnellinen hän, joka päänsä painaa iankaikkisen Isän syliin.
Lähdit aamulla hiljaa taivaan kotihin. Sydämen hento liekki sammui talven tuulihin. Ei mikään voi kuolla, ei kukat, ei tuuli, ei rakkaus kuolla voi. Ohi polku vain kulkee ja kukat jää taakse ja muualla tuuli soi.
— Tuntematon
Olen siirtynyt rauhaan lempeään silti teidän olen, lähellenne jään. Tallentakaa menneen parhaat muistot, muiden olla antakaa. Kuin ennen voimissain te minut muistakaa.
— Tuntematon
Huikeiden epäonnistumisteni jälkeen en millään kykene tyytymään tavalliseen menestykseen.
— Tuntematon
Huoli on mielen läpi kiemurteleva kapea puronen. Jos sitä ruokitaan, se uurtaa uoman, johon kaikki muut ajatukset valuvat.
— Tuntematon