Lapset
Elämä on liekki, joka alati hiipuu pois; mutta se syttyy uudestaan aina lapsen syntyessä.
Nuku, nuku törmäpääsky sulle pesän rakennan omenista, orvokeista, hiirenviranan paloista. Nuku, nuku nukkaposki huomispäivä odottaa, unessasi ihmislapset rauhan teitä taivaltaa.
Nuku, nuku, töyhtöhyyppä, pitkä matka odottaa, elämä on tuntematon, kauas täytyy vaeltaa. Nuku, nuku viirusilmä, unen lunta lapioi, äidin sydän lakkaamatta uniasi vartioi.
Minä en äiteliä puheita suvaitse. Rakkaus on tekemistä. Rakkaus on sitä, että pitää sanansa ja tulee ajallaan syömään.
Aikuiset eivät koskaan ymmärrä mitään, eivätkä lapset jatkuvasti jaksa selittää heille asioita.
Tahdon sinun tietävän sen,
olet ainutlaatuinen ihminen.
Ei ole toista, ei yhtä kaunista ja suloista.
Olet pienenpieni taimi vielä,
en malttaisi odottaa kun kukaksi puhkeat siitä.
Sitä rauhassa odottelen,
sua parhaani mukaan hoivailen,
tukea ja turvaa annan
ja huolta sinusta kannan.
Rakkauttani sinun ei tarvitse epäillä,
sylissäni on aina tilaa lepäillä.
Kaikki on ihmettä uutta.
Kaikki on valoisaa.
Katsomme salaisuutta
vuoteessa uinuvaa.
Kaikki on aivan toisin
kuin koskaan ollut on.
Kuinka sen kuvata voisin?
Ilo on pohjaton.
Silmille auenneille
taivaita avautuu.
Unista kertova meille
kerran on suppusuu.
Kaikki on ihmettä uutta.
Kaikki on valoisaa.
Ilomme valtavuutta
kuka voi aavistaa?
Suuri ilo saapui taloon.
Jokaisen hän valloittaa.
Ilo kutsuu meidät valoon.
Ihmeellinen on sen maa.
Ilon poski hymyyn taipuu.
Ilon suu on hampaaton.
Ilo usein uneen vaipuu.
Riittää kaikki, mitä on.
Hän oli valtavan mielissään siitä, että isä puhui hänen kanssaan suurista, tärkeistä asioista, ja hän pinnisteli ankarasti ymmärtääkseen mitä isä tarkoitti.
Tiedätkö, nyt teen ensimmäistä kertaa sellaista mitä en voi kertoa äidille ja isälle.
Kunpa pikkuveljiä ei olisi olemassa. Heidän pitäisi syntyä isoina tai sitten ei ollenkaan.