Aika
Elämä on liekki, joka alati hiipuu pois; mutta se syttyy uudestaan aina lapsen syntyessä.
Älä sano: Teen sen huomenna. Se, mikä on tehty, on suuremman arvoinen kuin se, mikä on tekemättä. Tämä päivä on kahden huomisen arvoinen.
Aika mennyt mennyttä, minä menneen mukana, hyvästi siis nuoruus yli-ikäinen, btervetullut harmaa ohimoilla.
Aikuiset eivät koskaan ymmärrä mitään, eivätkä lapset jatkuvasti jaksa selittää heille asioita.
Mikä haaste onkaan elää läsnä olevaa aikaa. Tänään kuolee samalla, kun olemme huolissamme huomisesta tai kadumme eilistä.
Sinä joka kannoit minut maailmaan, lämpöäsi annoit, siitä vielä jaan. Sinä joka hiljaa hoidit minua, silmissäsi ilo, valo hehkuva. Sinä joka jaoit vuodet nuoruuden, kuinka ymmärtäisin merkityksen sen? Yhä vielä jaksat muistaa minua. Sinua nyt kiitän rakkaudesta.
Oi mikä ikä: kolmekymmentä vuotta. Se on saaliini ajasta. Vaviskaa vastaansyöksyvät vuodet. Ohitse ette pääse.
On selvä kosmologinen fakta, että ennen kahtatoista maailmankaikkeudessa ei tapahdu mitään merkityksellistä.
Onnentunteen kokemiseen tarvitaan tavallisesti saman verran aikaa kuin kellon vetämiseen.
Jokaiseen tekoon ja tekemättä jättämiseen liittyy valinta siitä, mikä on tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää.
Tosin elämänpyörämme alamäkeä jo kiristelee, mutta ehtooseen on vielä matkaa. Taidammehan elää vuosia vielä, hyvinkin huikeasti viisi ja kaksikymmentä, joka on aika kappale ajan tiellä.
Niinpä päivät nousee, laskee, vuosi vuoden jälessä, siirtyy pois, siirtyvät viimein vuosikymmenetkin.
Aika on perustavanlaatuinen käsite, joka on keskeinen sekä ihmisen kokemuksessa että tieteellisessä ymmärryksessä maailmasta. Se voidaan määritellä useilla eri tavoilla.